Hiljainen talo syntyi noin 15 minuutissa ja ei noudata minkään valtakunnan kielioppisääntöjä, vaan on oikeastaan vain ajatusvirtaa ja en edes lähde editoimaan tätä.
26.12.2017
8.10.2015
Ei aikaan, ei paikkaan
Heräsin keskeltä metsää. Se ei ollut mitään uutta minulle, joten en hätääntynyt. Nousin nopeasti ylös kuraisesta maasta ja totesin jalkojeni vapisevan. Oli kylmä, mikä yllätti minut. Yleensä en matkannut kovinkaan kauas omasta todellisuudestani. Oma todellisuuteni oli varmasti tästä paljon kehittyneempi, sillä en muista nähneeni siellä kuraa, saati sitten metsää.
6.6.2014
Ode à l'immortalité III
Linneus heräsi keskellä yötä siihen, kun Mikaelin puhelin alkoi soittaa Britneyn Toxic-kappaletta, tai jotakin cover versiota siitä. Unisena Mikael ynähti ja kurotti kättään Linneuksen yli, ottaakseen puhelimen yöpöydältä.
”Mitä nyt?” Mikael vastasi puhelimeen ja joutui heti saman tien nostamaan sen pois korvaltaan, kun kovaääninen mies vastasi hänelle. Linneus saattoi kuulla puhelimesta tulvivan mekastuksen, joka oli varmaankin lähtöisin baarista.
”Mitä nyt?” Mikael vastasi puhelimeen ja joutui heti saman tien nostamaan sen pois korvaltaan, kun kovaääninen mies vastasi hänelle. Linneus saattoi kuulla puhelimesta tulvivan mekastuksen, joka oli varmaankin lähtöisin baarista.
16.9.2013
Ode à l'immortalité II
Tämä luku sisältää materiaalia, joka saattaa joitakin järkyttää. Toivottavasti kukaan ei saa mitän hirveitä traumoja.
* * *
Linneus
istui Mikaelin sängylle ja katsoi ympäri askeettisesti sisustettua yksiötä.
Juuri mikään ei ollut muuttunut, muutama valokuva oli ilmestynyt telkkarin
yläpuolella olevalle hyllylle, missä mies piti jousiammunnasta saatuja
palkintoja. Linneus ei erottanut kuvien henkilöiden naamoja, eikä noussut
ottaakseen asiasta selvää. Jos ne olivat kuvia Mikaelin poikaystävästä, hän ei
välittänyt tietää. Hän tahtoi yhä ajatella, että tuo luonteeltaan juro
karjalaismies oli yhä vain hänen, vaikkakin vain kesäisin.
Viimeiseen päivään
Viimeiseen päivään on uusin projektini, jota tulen päivittämään silloin tällöin, kun inspiraatio iskee. Toivottavasti pidät.
* * *
Jacques
häpesi helvetisti, kun hän raukkamaisesti vain lastasi yliajamansa koiran
autonsa perälavalle ja ajoi pois. Koira oli harmaa, isokokoinen ja sillä oli
musta nahkapanta kaulassaan. Sen turkki oli pehmeä ja hyvin hoidettu, tuota
koiraa oli rakastettu. Mies itse pelkäsi koiraa, vaikka se oli nyt hengetön.
Syynä ei ollut vain se, että koira näytti erehdyttävän paljon sudelta. Hän oli
pelännyt melkein kaikenlaisia koiria siitä lähtien kun yksi
käyttäytymishäiriöinen hyökkäsi hänen kimppuunsa kun Jacques oli ollut 13 ja
jättänyt pysyvät arvet miehen kasvoihin, vasempaan käsivarteen ja kylkeen.
Koira oli lopetettu, mutta pelko oli jäänyt. Nyt syynä ei kuitenkaan ollut
pelko, kun hän ajoi koiran ruumiin keskelle metsää ja raahasi sen muutaman
metrin päähän miltei umpeen kasvaneelta tieltä. Hänellä olisi varaa maksaa
mitään, jos koiran omistaja saisi tietää ja vaatisi korvauksia. Jacquesin
tuurilla koira oli arvokaskin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)